Koiramme lehden artikkeli Pyreneittenkoirasta "Valkea vuoristolainen"

 

 

Pyreneittenkoira on suuri ja näyttävä ilmestys. Se luokitellaan kuuluvaksi vartiokoirarotuihin, joiden tehtävänä on lammaslaumojen suojeleminen petoeläimiltä. Tämä Pyreneitten vuoristoalueelta lähtöisin oleva vankkarakenteinen ja voimakas rotu on oman henkensäkin uhalla puolustanut lammaslaumaa susien ja karhujen hyökkäyksiltä. Lammaselinkeinon harjoittamiseen tarvittiin kahta erityyppiseen toimintaan erikoistunutta koirarotua, joista toinen huolehti vartionnista ja toinen paimensi. Pyreneittenkoiran rinnalla paimennuksesta vastasi keskikokoinen ja energinen pyreneittenpaimenkoira. Näin pyrre, joka on pyreneittenkoirasta yleisesti käytetty lempinimi, saattoi täyspainoisesti keskittyä vain lauman suojelemiseen.

 

Ennen pitkää tästä vaikuttavasta jättiläisestä tuli myös suosittu vahtikoira kartanoiden pihapiireihin. Tänä päivänä rotu on ensisijaisesti perhe- ja seurakoirana. 

 

 

Historiaa

 

Pyreneittenkoira on ranskalainen rotu, josta ensimmäiset kirjalliset viittaukset löytyvät Gaston Phoebusin kirjoituksista 1300-luvulta. Varsin yksityiskohtainen kuvaus on tallennettu myös kreivi de Bylandtin kirjaan 1800-luvun lopussa. Pyreneittenkoiralla on ollut historiansa aikana varsin korkea-arvoisia ystäviä: Ludwig neljännentoista ja myöhemmin Englannin kuningatar Victorian hovissa oli pyrreillä oma sijansa. 

 

Arvellaan, että pyreneittenkoiran kantamuoto olisi alkujaan peräisin Aasian vuoristoista. Hyvin kauan sitten tämä kantakoira olisi kulkeutunut vaeltavien heimojen mukana länteen. Kun heimot asettautuivat eri puolille Eurooppaa niin tästä aasialaisesta vuoristokoirasta alkoi kehittyä paikallisia eurooppalaisia rotuja; Italiaan maremmano-abruzzese, Puolaan owczarek podhalanski, Jugoslaviaan sarplaninac, Unkariin kuvasz, Slovakiaan slovakiancuvac ja Pyreneille pyreneittenkoira.

 

L´Acclimation-lehdessä vuonna 1874 julkaistussa artikkelissa kerrotaan kahdesta tyypiltään erilaisesta vuoristokoirasta, joista toinen on turkiltaan laineikas, mustavalkoinen, raskaskuonoinen ja roikkuvahuulinen. Toinen on pyreneittenkoirien kantamuoto "Chien des Pyrenees Orientales". Sen mainitaan olevan kookas ja ensin mainittua tyyppiä elegantimpi. Näillä koirilla on kevyempi ja hienostuneempi kuono ja kärjistään terävämmät korvat. Turkki on pehmeä ja runsas. Sen väri on joko kokovalkoinen tai valkoinen vaaleanharmain tai tummin merkein. Värimerkkejä esiintyy artikkelin mukaan tavallisimmin korvissa ja päässä. Tämän tyypin kerrotaan olevan kaunein ranskalaisista vahtikoiraroduista ja sen mainitaan olevan voimiltaan ja vartiointivietiltään merkittävä. Ensimmäisen kirjoitettuun muotoon laaditun rotumääritelmän pyreneittenkoira sai vuonna 1923. 

 

Lukumääräisesti katsoen Ranska on rodun valta-aluetta yhä edelleen. Tosin suosio on kasvamassa, erityisesti Belgiassa ja USA:ssa. Pienimuotoisina populaatioina pyreneittenkoiria voi tavata useimmilta mantereilta ja hyvin monista eri maista. Massojen haluamaksi muotiroduksi se tuskin tulee koskaan nousemaan, mutta vahtikoiraa arvostavissa piireissä pyreneittenkoiran suosio tullee pysyttelemään rodun elinvoimaisuuden kannalta turvallisissa puitteissa.

 

Pyreneittenkoira alkoi valloittaa Pohjoismaita 1900-luvun puolivälissä. Norjaan ensimmäinen pyrre saapui 40-luvulla, vuosikymmentä myöhemmin rotu rantautui Ruotsiin ja Tanskaan. Suomen kamaralle ensimmäinen pyrre tuli vuonna 1963. Kyseessä oli englannintuonti Bobby de Fontenay, jonka omisti Soili Euramaa. 

 

Nykyään Suomessa rekisteröidään vuosittain melko vaihteleva määrä pyreneittenkoiria. Viimeisellä kymmenvuotiskaudella määrät ovat olleet 19 ja 105 välillä. Vuonna 2003 saavutettiin tähän astinen rekisteröintiennätys yli sadalla uudella koiralla. Nyt rekisteröintimäärissä on selkeästi menossa noususuhdanne. Suomeen pyreneittenkoiria tuodaan yhä edelleen myös ulkomailta. Tavallisesti tuonteja tulee muutamia yksilöitä vuosittain, lähinnä Saksasta, Norjasta, Italiasta, Ranskasta, Ruotsista ja Hollannista. 

 

- Tänä päivänä Suomessa on aiempaa enemmän uusia, aloittelevia kasvattajia, mutta samanaikaisesti joitakin pidempään kasvattaneita on vetäytymässä pois, Pyrzillac's kennelin Kirsi Tiihonen kertoo. Pyreneittenkoiran kasvattaminen ei välttämättä ole helppoa, sillä jättirodun suuren pentueen ylläpitoon tarvitaan hyvät puitteet ja riittävästi tilaa. Moni muu rotu on todennäköisesti huomattavasti helpompi kasvattaa. 

 

Pyreneittenkoirien oma yhdistys on nimeltään Suomen Pyreneläiset ry. Tämän yhdistyksen edeltäjänä toimi Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen alaisuudessa Pyreneittenkoirien alajaosto, joka perustettiin vuonna 1979. Yhdistyksen toimintaan otettiin myöhemmin mukaan pyreneittenkoirien rinnalla työskentelevät paimenet, pyreneittenpaimenkoirat.

 

 

Alkuperäinen käyttötarkoitus

 

Pyreneittenkoirat ovat historiansa aikana suojelleet karjalaumoja niin pedoilta kuin karjavarkailtakin, vartioineet linnoja, olleet hovien suosimia seurakoiria ja partioineet ylväinä aateliston suurilla maatiloilla. 

 

Rodun alkuaikoina jalostuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota vahtimis- ja varoittamisominaisuuksiin ja kykyyn leimautua kiinteästi laumaan. Näiden jalostusvalintojen ansiosta pyreneittenkoirasta kehittyi suojeltaviaan kohtaan lempeä ja kiintyvä, mutta vieraille pidättyväinen.

 

Kiinnostus pyrrejen alkuperäiseen käyttöön on jälleen viriämässä, sillä on havaittu että ainakin osalla koirista on perimässä säilynyt kohtuullisen vahva vartiontiontiominaisuus. Erityisesti USA:ssa lammaskasvattajat ovat nykyisin hyvin kiinnostuneita rodun käyttöominaisuuksista ja niiden hyödyntämisestä. 

 

- Ranskassa osa pyreneittenkoirista työskentelee yhä edelleen laumanvartiontityössä. Soulman's kennelin Tiina Weurlander-Lehtiranta kävi kolme vuotta sitten Ranskan Pyreneillä ja näki omin silmin, kuinka pyreneittenkoirat puettiin petoja vastaan ja lähetettiin töihin suojelemaan omaa lammaslaumaansa. Näky oli hänen mukaansa vaikuttava. 

 

Pyreneittenkoiran kouluttaminen laumanvartiotyöhön poikkeaa melko paljon siitä, kuinka koirat normaalisti sosiaalistetaan ja opetetaan yhteiskunnan tavoille. 

 

- Pyrzillac's kennelin Mika Moilanen ja Kirsi Tiihonen kertovat, että vartiokoiraksi koulutettavaa koiraa ei ensisijaisesti leimaannuteta ihmisiin, vaan voimakkain tunnesitoutumisen tulee kohdistua jo pikkupentuna suojeltaviin eläimiin, eli tavallisimmin lampaisiin. Noin neljän kuukauden ikäisenä lampaisiin leimaantunut pyrre laitetaan aikuisten koirien joukkoon vahtitehtäviin. Näin se oppii vanhemmilta koirilta vartiointityöskentelyn saloja. 

 

- Pyrrejä käytetään nykyään myös erilaisten alueiden vartijoina, tällaisia kohteita ovat mm. tehdasalueet. Tällöin pentu totutetaan tulevaan työympäristöön jo varhain, Tiihonen ja Moilanen mainitsevat. Norjassa pyreneittenkoirien yhtenä tehtävänä on myös karhujen ajaminen pois viljapelloilta.

 

Suomessakin muutama pyreneittenkoira on päässyt toteuttamaan vuosisataisia vaistojaan lammaslaumojen suojelijoina. 

 

- Hillevi ja Tapani Koivusalo kertovat kasvattamastaan Blaireau Noire Nényasta, joka vahtii esi-isiensä tavoin omaa lammaslaumaansa Nurmeksessa.

 

- Kirsi Tiihosen ja Mika Moilasen mukaan pyreneittenkoira on todellakin valmis henkeen ja vereen puolustamaan laumaansa tänäkin päivänä. Se ei kuitenkaan syöksy suinpäin kimppuun, vaan vastaa uhkaan aluksi haukkumalla, mahtailemalla, irvistyksillä ja murinoilla. Jos varoitukset eivät mene perille, niin vasta sitten pyreneittenkoira käy kiinni tunkeilijaan. Silloin ne eivät epäröi käyttää purukalustoaan puolustaakseen omiaan. 

 

 

Luonne

 

Pyreneittenkoira on fyysisesti suuri ja vahva. Kun tällaisella koiralla on voimakas vartiointitaipumus, on hallintaan kiinnitettävä erityistä huomiota. Rodunomainen vahtimiskäytös ja pidättyväisyys vieraita kohtaan eivät saa normaalissa elämässä aiheuttaa vaikeuksia tai vaaraa ympäristölle. Kuten kaikkien koiranomistajien, täytyy pyrrenomistajankin kantaa aina vastuunsa koiransa tekemisistä. Pyreneittenkoiran suuren koon ja luonteen haasteellisuuden vuoksi kaikki kasvattajat eivät suosittele sitä aivan ensimmäiseksi koiraksi. 

 

Kaikille vartioiville koiraroduille on hyvin tyypillistä pidättyväisyys vieraita ihmisiä kohtaan. Omalle kotiväelleen pyreneittenkoira on sitä vastoin miltei poikkeuksetta erinomaisen ystävällinen ja mukava. Perusluonteen pidättyväisyyden vuoksi pyrre tarvitsee pentu- ja nuoruusiässään hyvän sosiaalistamisen. Positiiviset kokemukset vieraista ihmisistä niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin auttavat koiraa aikuisena suhtautumaan vähemmän epäluuloisesti tuntemattomiin, mutta hyväntahtoisiin vierailijoihin. Hyvän sosiaalistamisen lisäksi suureksi kasvava pyreneittenkoira kaipaa perustapojen koulutusta kehittyäkseen hyväkäytöksiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi eläimeksi.

 

Pyreneittenkoira on herkkähaukkuinen. Vartioidessaan omaa aluettaan se käyttää muhkeaa ääntään karkoittaakseen vieraat reviiriltään ja kiinnittääkseen kotiväen huomion tulijoihin. 

 

- Pyreneittenkoira todella pitää ääntä, joten se ominaisuus täytyy hyväksyä jos on pyrreä hankkimassa, Kirsi Tiihonen painottaa. Yleensä pyreneittenkoirat haukkuvat huomattavasti enemmän murrosikäisinä, kun ne vasta opettelevat vahtimisen saloja. Iän ja kokemuksen karttuessa haukkuminen tavallisesti vähenee. 

 

- Mika Moilanen ja Kirsi Tiihonen ovat päätelleet, että pyreneittenkoirien luonteissa on jonkin verran eroja sen mukaan, mitä linjaa koirat edustavat. Karkeasti jaoteltuna englantilaiset pyrret ovat heidän mukaansa hieman rauhallisempia ja ranskalaiset aktiivisempia. 

 

- Suomeen useita pyreneittenkoiria tuonut Tiina Weurlander-Lehtiranta kertoo, että pyrre on särmikkäämpi, kuin mitä ulkokuoresta voisi äkkiseltään päätellä. Weurlander-Lehtiranta on omistanut myös pyreneittenmastiffeja; näistä kahdesta rodusta pyreneittenkoirat vaikuttavat itsenäisemmiltä ja herkkähaukkuisemmilta. Pyreneittenkoirien taipumus laajan reviirin pitämiseen kannattaa myös ehdottomasti tiedostaa. Siinä, missä pyreneittenmastiffit pysyvät pihassa jopa ilman aitausta, ei pyreneittenkoirilta sellaista voi odottaa. Muutoin Weurlander-Lehtiranta kuvailee näitä kahta rotua luonteeltaan melko samantyylisiksi. Molempia voi kutsua hänen mukaansa samalla tavoin omiaan kohtaan lempeiksi.

 

- Pyreneittenkoiran erottaa muista suurista laumanvartiokoirista Virve Parikan mukaan suhtautuminen vieraisiin ihmisiin. Pyrre ei ole ehkä ihan niin varautunut kuin esimerkiksi kuvasz, vaikka onkin voimakas ja itsenäinen luonteeltaan. Pyrneittenkoiraa Parikka kiittelee fiksuksi ja oma-aloitteiseksi, jonka hyviä puolia on luotettavuus ja uskollisuus. Huonoksi piirteeksi hän mainitsee reviirin valtavan laajuuden eli sen, että pyreneittenkoira on mahdoton saada pysymään aitaamattomalla tontilla.

 

Hillevi ja Tapani Koivusalo arvostavat pyreneittenkoirassa sen itsenäistä, herkkää ja omiaan rakastavaa luonnetta. 

 

- Ihanneluonteinen pyrre hyväksyy isäntäväen paikallaollessa vieraat ongelmitta tontilleen, vaikkei sallikaan alueelleen tunkeilijoita kun vahtii kotia yksin. Pyreneittenkoiran täytyy olla sopivasti pidättyväinen vieraita kohtaan, se ei saa olla luonteeltaan samanlainen kuin kultainennoutaja, Koivusalot painottavat. 

 

- Chenespace kennelin Tuulikki Tammiala-Salonen ja Tuulia Salonen mainitsevat pyreneittenkoiran laumasidonnaisuuden kuuluvan rotuun. Tätä ominaisuutta pyrre on tarvinnut leimaantuakseen voimakkaasti ja luotettavasti lammaslaumaansa. Näin ollen se ongelma, jota yleisesti kutsutaan ns. eroahdistukseksi ei ole pyrreillä vika vaan suorastaan rotuominaisuus, joka johtuu alkuperäisen käyttötarkoituksen sanelemista vaatimuksista. 

 

- Pyreneittenkoira on osittaisten vastakohtaisuuksien ilmentymä. Se on pehmeä, mutta silti melko dominoiva. Älykäs, vaikkei olekaan helposti motivoitavissa mihinkään, mitä se ei itse koe mielekkääksi. Ihanneluonteinen pyrre on leikkisä, tasapainoinen, rauhallinen ja vain tarvittaessa terävä. Epätoivottavia luonteenpiirteitä on Tammiala-Salosen mukaan hermostuneisuus, liiallinen epäluuloisuus ja arkuus. 

 

- Kohdistamaton aggressio ja hallitsemattomat vihan osoitukset ihmistä kohtaan ovat tällä rodulla suuria virheitä. Mantelisilmän kennelin Seija Hiltunen korostaa, että koska kyseessä on näin suuri ja voimakas koira, pitäisi luonteen olla aina ensisijainen jalostuskriteeri. Vihaisia pyreneittenkoiria ei ole Suomessa kovin montaa, mutta jo yksikin on Hiltusen mukaan liikaa.

 

Suomen Pyreneläiset ry:n tekemässä terveyskartoituksessa selvitettiin myös mahdollisia käytösongelmia. Kyselyyn vastanneiden kommenteista tuli ilmi, että pienellä osalla pyreneittenkoirista oli luonne- tai käytöshäiriöitä. Hallitsematonta aggressiivisuutta osoitti omistajien kertoman mukaan viisi koiraa ja vaikeasta eroahdistuksesta kärsi niin ikään viisi koiraa. Osa ongelmista johti näiden koirien lopettamiseen. 

 

- Pyreneittenkoira tarvitsee pikkupennusta lähtien ihmisen johdatusta, jotta sen luonne kehittyisi oikeanlaiseksi. On tärkeää ohjata pentua johdonmukaisesti ja selkeästi. Mikä on sallittua pentuna, on sallittua aikuisenakin. Ja mitä ei saa aikuisena tehdä, se on kiellettyä myös pentuna, Mika Moilanen kiteyttää. Jos pyrre saisi kasvaa ns. pellossa, vailla rajoja ja rakkautta, se olisi todennäköisesti melkoinen ongelmakimppu vanhempana. Pyreneittenkoira tarvitsee sääntöjä, johdonmukaisuutta ja reilua kaverihenkeä, jotta siitä voisi kasvaa hyvä rotunsa edustaja myös luonteeltaan. Ja kaikkein tärkeintä on, että pyrre saa vahvasti leimautua ihmiseen, Moilanen korostaa. Tämä tapahtuu niin, että koira asuu ja elää ainakin vuoden ikään saakka osana perhettä, perheenjäsenenä ihmisten parissa. Jos pyreneittenkoirasta halutaan vahtikoira, voi se tämän tärkeän leimaantumisajan jälkeen siirtyä pikkuhiljaa viettämään vahtivan ulkokoiran arkea. 

 

Pyrret eivät välttämättä vaikuta nuorina kovin pelottomilta ja rohkeilta vahtikoirilta, vaan voivat ilmentää käytöksellään jopa suurta epävarmuutta. Tämä kuuluu vartioivien koirien kehityskaareen, josta ei kannata huolestua. Epätasapainoisena ikäkautena koiralta ei saa provosoida esiin vahdinvaistoja tai epäluuloisuutta ihmisiä kohtaan. Vääräaikainen vartiokäytöksen esille kaivaminen voi myöhemmin iän karttuessa pahimmillaan lyödä tuon ominaisuuden osalta yli. Tulokseksi voi tulla joko liian vahtiherkkä tai jopa aggressiivinen koira. 

 

- Pyreneittenkoira on omalla tavallaan hyvin herkkä, eikä sitä saa koskaan käsitellä kovilla otteilla. Pyreneittenkoira toki rakastaa ulkona olemista, mutta se rakastaa myös kainalossa rapsuteltavana oloa. Pyrreä ei saa pitää juoksulangassa tai pienessä tarhassa pihan perällä, sillä sellaisesta elämästä koira kärsii, Hillevi ja Tapani Koivusalo toteavat. 

 

Pyreneittenkoira on tavallisesti melko sosiaalinen toisia koiria kohtaan, etenkin samassa perheessä asuvat nelijalkaiset se hyväksyy lähes varauksetta kavereikseen. On varsin yleistä, että pyrre on juuri se koiralauman johtajatyyppi, voimistaan hyvin tietoinen ja juuri siksi rauhallinen ja vakaa alfakoira. Tosin sellaisiakin tapauksia on ollut, missä esimerkiksi kaksi pyreneittenkoiraurosta eivät kerta kaikkiaan tule toimeen keskenään. Tilanne voi kiristyä etenkin, jos laumassa on useita narttuja juoksuaikoineen.

 

 

Koulutettavuudesta

 

- Pyrre on itsenäisyydestään huolimatta koulutettavissa moniin eri tehtäviin, Kirsi Tiihonen toteaa. Oikeanlainen motivoiminen on tällä rodulla hyvin tärkeää. Tulosten saamiseksi on välttämätöntä, että omistajalla ja koiralla on välit kunnossa ja heillä on taito puhaltaa yhteen hiileen. Pyrrejä on käytetty Tiihosen mukaan Pyreneitten vuoristoissa pelastus- ja rauniokoirina. Rodun muita harrastusaktiviteetteja on löytynyt mm. tottelevaisuus-, haku- ja jälkiharjoituksista. Välttämättä pyreneittenkoira ei kuitenkaan luonteensa puolesta vaadi aktiivista harrastamista, vaan on yhtä onnellinen saadessaan vahtia omaa reviiriään ja olla yhtä perheensä ja laumansa kanssa. Tekemisestä se nauttii, mutta ei kiipeile seinille ilman päivittäisiä tottelevasuus- tai jäljestämisharjoituksia.

 

Suomessa on tiettävästi yksi pyreneittenkoira, joka on tottelevaisuuskokeissa eli TOKO:ssa saavuttanut oikeuden kilpailla voittajaluokassa. Tämä koira on Bella Bool's Amazing Sailor, ohjaajana Annika Forss. Avoimeen luokkaan on yltänyt Päivi Kaasisen ohjaama Aspenella Girlie. Girlie on suorittanut myös raunioiden soveltuvuuskokeen hyväksytysti, tiettävästi ainoana pyreneittenkoirana Suomessa.

 

Vetoharrastus on pyreneittenkoirien parissa melko yleistä. Voimakkaana rotuna se soveltuukin tähän tarkoitukseen erittäin hyvin. Pyrret ovat vetäneet lapsia erilaisissa tapahtumissa; talvella pulkalla ja kesällä kärryissä. Hillevi ja Tapani Koivusalo ovat tottuneet ajattamaan koirillaan pulkalla puita metsästä ja koirat tuntuvat todella nauttivan nauttivan tästä tehtävästään. 

 

Palveluskoiraliitto on myöntänyt pyreneittenkoirille oikeudet osallistua palveluskoirakokeisiin eli PK-kokeisiin. Tähän mennessä tosin yksikään pyrre ei ole vielä uskaltautunut ylittämään koekynnystä, joten tältä sektorilta ei ole esittää tuloksia rodun soveltuvuudesta PK-koiraksi. Pyreneittenkoira eroaa varsin merkittävästi perinteisistä palveluskoiraroduista ja vaikka se onkin vahtikoira, sen ominaisuudet ovat varsin toisenlaiset kuin esimerkiksi saksanpaimenkoiralla. Pyreneittenkoiran soveltuvuutta suojelukoirakoulutukseen voisi epäillä, samoin kuin jaksamista viestikoirana, mutta esimerkiksi jälkikoe voisi olla erinomaisen sopiva laji näille suurille, mutta hyvin liikkuville ja pääsääntöisesti luustoltaan terveille pyrreille. Pyreneittenkoiran kouluttaminen koevarmaksi suorittajaksi olisi todennäköisesti rodun itsenäisyyden vuoksi haastellisempaa kuin monilla perinteisillä palveluskoiraroduilla. 

 

- Kirsi Tiihonen ei suosittelekaan ottamaan pyrreä, jos tavoitteet ovat kovin voimakkaasti TOKO- tai PK-puolella. Jos ihminen haluaa puhdasverisen harrastuskoiran kamppaillakseen kenttien korkeimmista sijoituksista, niin monet paimenkoirarodut ovat varmasti pyrreä helpompia vaihtoehtoja. 

 

 

Millaiselle ihmiselle?

 

Ensimmäiseksi täytyy todeta, että pyreneittenkoira ei sovi ihmiselle, joka haluaa pönkittää omaa egoaan omistamalla suuren vahtikoiran. 

 

- Tiina Weurlander-Lehtirannan mielestä pyreneittenkoiran omistajan tulee olla sellainen, jolle on luonteenomaista käyttää maalaisjärkeään. 

 

Pyreneittenkoira on rotuna kaikkea muuta kun miellyttämishaluinen saksanpaimenkoira. Se on kyllä oppivainen rotu, mutta töitä tulosten saavuttamiseksi täytyy tehdä huomattavan paljon. Ongelmia syntyy aina toisinaan kun pennunostajat pettyvät siihen, ettei koira ehkä pysynytkään pihassa ilman aitoja, eikä totellut halukkaasti ja välittömästi annettuja käskyjä kuten naapurin palveluskoira. Tämän rodun vaatimukset ja erityispiirteet täytyy tiedostaa ennen pennun hankintaa. On surullista, kun kuulee pyrren lähteneen kiertoon ongelmien ilmaantuessa. Tällöin koira vaihtaa joko kotia tai päätyy koirien taivaaseen.

 

- Pyrren omistajalla on hyvä olla sopivasti auktoriteettia. Yleensä pyreneittenkoirilta löytyy sen verran dominanssia, että ne kokeilevat noin vuoden ikäisenä, josko emännän tai isännän saisi jotenkin karistettua johtajan pallilta. Jos pomottaminen tuolloin onnistuu, ongelmia syntyy varmasti, Weurlander-Lehtiranta toteaa. Hierarkiassa korkeuksiin kiivennyt pyrre voi kieltäytyä päästämästä isäntää sohvalle tai ulko-ovesta sisään. Tai sitten pyrre voi muuten vain näykkiä ihmisiä ohimennessään. Tällaisiakin tapauksia on ollut. 

 

- Dominanssitaipumus on todella syytä ottaa huomioon, pyrre ei saa missään vaiheessa luulla olevansa perheen pää, Mika Moilanen sanoo. Jos pyreneittenkoira päästetään vallan kahvaan, ei se tietystikään hevillä luovu saavutetuista eduista. 

 

- Puhtituulen kennelin omistajan Seija Mäkisen mielestä pyreneittenkoira sopii erityisesti ihmiselle, jolla on aikaa ja halua olla koiransa kanssa. Pyrre ei pidä yksinolosta suljetuissa huoneissa eikä tarhoissa. Pentuna pyreneittenkoira voi Mäkisen mukaan aiheuttaa omistajilleen harmaita hiuksia loputtomalla energisyydellaan, mutta aikuisena se on hillitty ja rauhallinen ja osaa sisälläkin liikkua niin, ettei yksikään matto ole sen jäljiltä rypyssä. 

 

- Kirsi Tiihonen kokee pyrren sopivan hyvin lapsiperheeseen, vaikka ongelmia voikin tulla suuren koiran ja pienen lapsen välisestä valtavasta kokoerosta. Koira saattaa esimerkiksi ahtaassa tilassa kääntyessään kaataa lapsen, vaikkei sitä tahallaan tai missään vahingoittamismielessä tekisikään. Hyvänä puolena lapsiperheisiin soveltuvuuden kannalta on pyreneittenkoiran hyvähermoisuus ja se, että sillä on jo käyttötarkoituksenkin sanelemana kohtuullisen korkea kipukynnys. Näistä on tiettyä etua pienten lasten kanssa, koska koira ei todennäköisesti reagoi välittömän reaktiivisesti haavereihin tai kolhuihin. Korkeasta kipukynnyksestä on myös haittaa, sillä toisinaan pyreneittenkoira kätkee vaivansa varsin pitkään ja siksi hoitotoimenpiteet voivat alkaa myöhästyneellä aikataululla. 

 

Pyreneittenkoirasta haaveilevan kannattaa ottaa etukäteen mahdollisimman perusteellisesti selvää, millaisesta koirarodusta on kyse. 

 

- On hyödyllistä haastatella ihmisiä, jotka ovat asuneet vuosia pyrren kanssa samassa taloudessa. Kun pyrre on kotiin hankittu, kannattaa muistaa, että kasvattajaan voi ja pitää ottaa yhteyttä, jos koiran kanssa tulee hankaluuksia tai vaikeuksia, Virve Parikka tähdentää. Avunpyyntö ei ole osoitus avuttomuudesta, vaan päinvastoin. 

 

- Hillevi ja Tapani Koivusalokin korostavat yhteystyön merkitystä. He ovat tästä syystä päättäneet, että kasvattavat pentueen vain joka toinen vuosi jotta kykenisivät parhaiten auttamaan pennunottajia koirien vaativimman kasvukauden yli. Pomotteluista ja pikkuongelmista selvitään parhaiten kun yhdessä kasvattajan kanssa ratkotaan asioita. Kun ongelmiin tartutaan niiden vasta orastaessa, eivät ne pääse niin helposti ryöstäytymään käsistä. Moni koira säästyy lopettamiselta tai eteenpäin kiertoon lähtemiseltä, jos kasvattaja toimii pennunostajan tukena ja apuverkostona. 

 

- Kun kasvattaja myy pennun, niin samalla hän ikään kuin ”myy” myös ihmissuhteen. Hilleville ja Tapanille kasvattien omistajat ovat myös ystäviä eivätkä vain pennunostajia.

 

- Mantelisilmän kennelin Seija Hiltunen varautuu aina pentuetta suunnitellessaan siihen, että pennut ovat kotona vielä vuodenkin vanhoina. Hän myöntää olevansa mieluummin ylikriittinen pennunostajien suhteen, kuin ottavansa pennun takaisin parin kuukauden kuluttua, ties mitä kokeneena. 

 

- Tuulikki Tammiala-Salonen muistuttaa, että pyreneittenkoira ei ole todellakaan joka paikan eikä jokaiselle ihmiselle sopiva koira. Väärissä olosuhteissa pidettynä se on ympäristöään häiritsevä ja väärin koulutettuna jopa vaarallinen. Mutta parhaimmillaan pyrre on täysin korvaamaton ja mitä uskollisin koira. Ei ihmisen palvelija, vaan ystävä ja suojelija. 

 

 

Ulkomuoto

 

Pyreneittenkoira on rotumääritelmänsä mukaan vaikuttava ja vahvarakenteinen, mutta kuitenkin tyylikäs rotu. Raskasrakenteisuus vailla arvokkuutta on virhe. Säkäkorkeus vaihtelee pyreneittenkoirilla 65-80 senttimetrin välillä. Normaalipainoa on nartuilla noin 35-50 kg, uroksilla vaihteluväli on tavallisimmin 45-65 kiloa.

 

- Kirsi Tiihonen kertoo ettei pyreneittenkoira saisi olla nallemainen, mastiffimainen, nöffimäinen tai bernhardinkoiran kaltainen. Oikeita pyrrejä kuvailevia adjektiiveja ovat suuri, vahvaluustoinen mutta silti elegantti, ketterä ja nopeakin. 

 

Pyrren runko on korkeuttaan hieman pidempi ja rintakehä syvyydeltään noin puolet säkäkorkeudesta tai vähemmän. Kylkiluut ovat muodoltaan hieman kaareutuneet.

 

Oikeanlainen pyrren ilme on älykäs ja mietteliäs, katse lempeä ja uneksiva. Silmät ovat melko pienet, mantelinmuotoiset ja hieman vinot. 

 

- Tuulikki Tammiala-Salonen ja Tuulia Salonen pitävät pyrren ulkonäössä kaikkein tärkeimpänä oikeaa ilmettä. Oleellista siinä on kallon muotojen pehmeys, mantelinmuotoiset tiiviit hieman ulkoreunastaan ylöspäin vinot silmät, jotka eivät saa olla liian lähekkäin. Musta pigmentti huulissa ja silmien ympärillä antavat osansa katseeseen. Pyreneittenkoirasta tekee pyreneittenkoiran Tammiala-Salosen mukaan juuri tämä pyreneläinen ilme. Pyrren korvat ovat matalammalla kuin esim. kuvaszilla, silmät tummemmat ja kaikki tiiviimpää kuin pyreneittenmastiffilla. Pää on leveämpi ja vahvempi verrattuna muihin valkoisiin laumanvartijakoiriin.

 

Sivulta katsottuna pää on melko litteä. Kallon tulisi olla leveydeltään korkeintaan sama kuin sen pituus. Kuono-osa on kalloa hieman lyhyempi, tasaisesti kärkeä kohti kapeneva, ylhäältä katsottuna tylpän V-kirjaimen muotoinen ja silmien alta täyteläinen. Otsapenger on vain vähäinen. Korvat kiinnittyvät silmien tasolle, ne ovat kärjestään pyöristyneet, melko pienet ja kolmion muotoiset.

 

Pyreneittenkoiran eturaajojen tulee olla suorat ja vahvat. Lavat ja olkavarret muodostavat etukulmaukset, joiden kuuluu olla kohtuullisen voimakkaat. Takakulmaukset ovat tasapainossa etuosan kanssa. Hyvät kulmaukset mahdollistavat voimakkaat, pitkät ja kestävät liikkeet. Askelten liikeradoissa pyreneittenkoira ilmentää myös joustavuutta ja tyylikkyyttä.

 

- Tasapainoinen ja hyvin kulmautunut koira on ilo silmälle, Tiina Weurlander-Lehtiranta kuvailee. Pyreneittenkoiran ei kuulu olla kyyryssä kulkeva hiippailija, vaan sen tulee olla ylpeä itsestään. Varman ja hyväluonteisen koiran liike on maatavoittavaa, kevyttä ja joustavaa. Liikkeessäkin pyreneittenkoira ilmentää ylväyttä ja jaloutta, josta on raskaus ja norsumaisuus kaukana. Parhaimmillaan pyrren liikunta on niin kaunista katseltavaa, että siinä suorastaan silmä lepää.

 

- Tuulikki Tammiala-Salosen mukaan pyreneittenkoiran tulee liikkua vapaasti ja vaivattomasti pitkin, voimakkain askelin. Liikunta ei saa näyttää raskaalta, eikä myöskään hyppivältä, mikä viittaisi liialliseen keveyteen. Ylälinjan tulee pitää liikkeessä. Päätään pyreneittenkoiran tulisi tulisi kantaa korkeintaan vain hieman selän yläpuolella, ei siis missään nimessä kaula pystyssä. 

 

Pyrren käpälät ovat tiiviit ja pitkänomaiset, varpaat hieman kaareutuneet. Pyreneittenkoiran rodunomainen yksityiskohta on takaraajojen kaksoiskannukset. Eturaajoissakin kannuskynsi voi olla tuplaantunut. 

 

Pyrren tuuhea, puuhkamainen häntä ulottuu pituudeltaan vähintään kintereisiin. Rauhallisen koiran häntä roikkuu alhaalla, liikkeelle lähdettäessä se nousee selälle ja kiertyy kaarelle koskettaen kärjestään lanneosaa. 

 

- Valppaana vartiointitehtäväänsä hoitaessaan pyreneittenkoiran tulee myös kantaa häntäänsä komealla kaarella, "arrounderalla" eli pyreneepyörällä. Tuo kaari ei saa olla liian avoin eikä liian tiukka. Hännän pään tulee koskea koiran selkää, mutta häntä ei saa kaartua niin tiukasti, ettei keskellä näkyisi reikää, Tammiala-Salonen kertoo.

 

Hännän kärkeen toivotaan jänteiden kaartamaa, niin sanottua J-koukkua. Tämä paimenkoukuksi kutsuttu hännän rakenne täytyy osata erottaa häntämutkasta, joka on puolestaan sairaalloinen nikamien kehityshäiriö.

 

Oikeanlainen pyreneittenkoiran karva on melko pitkää ja runsasta. Häntä, housukarvat ja kaulus ovat runkokarvoitusta pidempiä. Aluskarvan tulee olla runsasta ja hyvin ihoa suojaavaa. Pääväriltään pyrre on aina valkoinen. Päässä, korvissa, hännän tyvessä ja joskus rungossakin voi olla mäyrän- tai sudenharmaita, vaaleankeltaisia tai oransseja merkkejä. Näistä värimerkeistä mäyränharmaat ovat erityisen toivotut. Mikäli väriläiskissä on mustia karvoja, ne eivät saa olla juuresta kärkeen saakka kokomustia. Värivirheellisiä ei rodulla juuri tapaa. Vain harvoin syntyy yksilöitä, joilla väritystä on liikaa eli valkoinen ei ole pääväri. Kirsun, silmäluomien ja huulten pigmentit voisivat joillain yksilöillä olla huomattavasti vahvemmat. Karvanlaaduissa esiintyy värivirheitä enemmän huomautettavaa. Lyhyt, kihara, silkkinen tai pehmeä karva ja pohjavillan puuttuminen ovat rotumääritelmän mukaisia virheitä. 

 

Pyreneittenkoira ei ole erityisen vaativa turkin hoidon suhteen, mutta vaatii kuitenkin hoitamista pysyäkseen takuttomana ja kauniina. Kerta viikossa on hyvä harjata tai kammata koira pohjavillaa myöten ja selvittää takkuuntunut karva. Koira tulee pestä vain, mikäli se on päässyt likaantumaan tai alkaa haista liikaa koiralle. Märkää pyreneittenkoiraa ei tule laittaa ulos ennen kuin turkki on myös pohjavillan osalta täysin kuiva. Märkään, paksun turkin alla hautuvaan kohtaan voi muodostua ihottumapesäkkeita. Lisäksi märkä koira voi sairastua ns. vesihäntään, eli häntähalvaukseen. Tila on kivulias, mutta onneksi hyvin parantuva. 

 

- Mika Moilanen kehottaa kiinnittämään huomiota pennun kasvuvauhtiin. Nopeimmillaan nämä jättikoirat kasvavat korkeutta jopa 2,5 senttiä viikossa. Jotta pyreneittenkoirasta kehittyisi ulkomuodoltaan ja terveydeltään hyvä rotunsa edustaja, liikunta ja ruokinta ovat avainasemassa pennun kehittymisen kannalta. Suurikokoisten rotujen ruuan tulee olla laadukasta ja liikunnan riittävää, muttei repivää tai väsyttävää. Resuaminen isompien koirien kanssa voi Moilasen mukaan aiheuttaa hallaa kehitykselle, tutustuminen on sinällään hyvä, mutta leikissä tulevat törmäykset voivat rasittaa kasvussa olevia niveliä ja luita. 

 

 

Näyttelyharrastus

 

Pyreneittenkoira on ulkomuodoltaan näyttävä ilmestys koirarotujen joukossa. Pyrreharrastajat ovat varsin aktiivisia näyttelyissä kävijöitä. Suomen ensimmäinen muotovalio valmistui jo vuonna 1968. Sen tittelin sai Margita Ströbergin omistama uros Tudwick Emperor.

 

Kaksi erittäin merkittävän näyttelyuran tehnyttä pyreneittenkoiraa erottuu joukosta. Toinen niistä on FIN & S MVA, PMV-97, V-98-99-02 Euzkotar Long Distance Runner. Se on ensimmäinen rotunsa edustaja, joka pärjäsi loistavasti myös ryhmäkilpailutasolla. Long Distance Runner oli Suomen menestynein pyreneittenkoira vuosina 1996-1998. Se pääsi myös mukaan Champion of Champions 2000- gaalaan, jossa saavutti finaalin neljännen sijan.

 

Toinen harrastajien esille nostama näyttelytähti on KANS & FIN & S & F & EST & PL MVA, PMV-99-01, V-00-03, EUV-00, PLV-00, PZNV-00 Chenespace Beau Marcus. Se jatkoi Long Distance Runnerin jälkeen vuoden menestyneimmän pyreneittenkoirakilpailun voittajana viitenä vuotena peräkkäin eli vuodet 1999-2003. Beau Marcus on myös rodun kotimaan muotovalio, joka on saavutuksena merkittävä. Kaikkiaan kaksi pohjoismaista pyreneittenkoiraa on haalinut itselleen tämän arvostelun Ranskan muotovalion tittelin, toinen niistä on Chenespace Amical.

 

 

Terveys

 

Pyreneittenkoira on kokonaisuudessaan verrattain terve rotu. Suurikokoisena rotuna pyrre on kuitenkin varsin altis nivelten kehityshäiriöille; lonkka- ja kyynärniveldysplasialle ja polvivioille. Vikaprosentit näiden osalta ovat tosin kohtuullisen alhaisia verrattuna moneen muuhun jättikokoiseen rotuun. Jalostusvalinnoilla on vaikutettu myönteisesti nivelvikojen esiintymistiheyteen ja saatu vika-asteet pidettyä lievinä. Viimeisten 16 vuoden aikana on rekisteröidyistä pyreneittenkoirista lonkkakuvattu yli kolmannes. Vikaprosentti on melkein kolmensadan kuvatun koiran otoksella 14,2 %. Kyynäriä on kuvattu yhteensä 113 kappaletta, joista vain 6 %:lla on ollut muutoksia. Tilanne on siis varsin erinomainen ja jalostusvalinnat todennäköisesti positiivisella tavalla terveyttä edistäviä.Yhdistyskin on ottanut selvän kannan terveysjalostuksessa: se edellyttää jalostuskoirilta lonkka- ja kyynärnivelten röntgenkuvauksia ja polvitutkimuksia, jotta niiden jälkeläiset pääsisivät yhdistyksen pentulistalle. Polvivikoja tai vammoja on tähän mennessä korjattu leikkauksella tiettävästi yhdeksältä koiralta. 

 

Suomen Pyreneläiset ry:n tekemän terveyskartoituksen avulla on saatu tietoja erilaisten vikojen ja sairauksien esiintymisestä rodun parissa. Suomalaisilla pyrreillä on tavattu muutamia epilepsiatapauksia, jotka näin suuren rodun kyseessä ollessa ovat erittäin vakavasti otettava haitta koiralle itselleen ja sen kotiväelle. Synnynnäisesti kuuroja koiria on tavattu yksi ja kivesvikaisia kolme. Pahalaatuissista kasvaimista on kärsinyt kuusi pyreneittenkoiraa. SA-sairautta (Sebaceous Adenitis) on rodussa kaksi varmaa tapausta ja muutamia epävarmempia epäilyjä, jotka saattavat viitata tähän sairauteen. Muita iho-ongelmia, kuten huonoturkkisuutta, kutinaa ja hot spotteja on kirjattu viidelle pyrrelle. Näiden lisäksi kolme suomalaista pyreneittenkoiraa on sairastunut kilpirauhasen vajaatoimintaan. 

 

- Hillevi ja Tapani Koivusalo kertovat että pyreneittenkoira on jättiroduksi pitkäikäisten joukossa. Vanhin suomalainen pyrre oli kuollessaan 16-vuotias, eivätkä yli 10-vuotiaat pyreneittenkoirat ole mitään harvinaisuuksia. Koivusalojen mielestä rodun suomalainen geenipohja tulisi pitää mahdollisimman laajana. Jalostuksellisesti on heidän mukaansa huono asia, jos samaa narttua tai urosta käytetään yli kolme kertaa siitokseen. Suomessa ei ole ainuttakaan niin hyvää koiraa, että tällainen olisi välttämätöntä. Rodun tulevaisuuden kannalta kannattaisi jalostuspohja pitää mahdollisimman laajana. 

 

 

Arkipäivän elämää 

 

Pyreneittenkoiran omistaminen voi tuoda eteen hauskoja kommelluksia ja elämyksiä elävästä elämästä. Seuraavassa pyrreihmiset kertovat koiriensa edesottamuksista ja mukavista sattumuksista suurten valkoisten kanssa.

 

- Tiina Weurlander-Lehtirannan Julius-niminen pyrre oli erinomaisen taitava karkailijamestari. Mieleenpainuvimmaksi Juliuksen tempaukseksi Tiina kuvailee kerran, jolloin se keplotteli itsensä tarhasta vapauteen. Koiratarhasta on pääsy lämmitettyyn koirahuoneeseen, josta oli tuolla kertaa unohtunut ovi auki puuliiterin puolelle. Julius meni puuliiteriin, kiipesi kaikista korkeimman puupinon päälle ja jatkoi matkaansa välikatolle. Välikatolta se hyppäsi autokatokseen ja sieltä avonaisen portin kautta kylille vapauden hedelmistä nauttimaan. Kekseliäs kaveri, vai mitä!

 

- Virve Parikan pyrre osoitti emännälleen mieltään erään aamulenkin yhteydessä. Se ei olisi millään halunnut jatkaa eteenpäin, vaan jäi yhtäkkiä kirjaimellisesti paikoilleen seisomaan ja tuijottamaan omistajaansa silmiin. Sitten pyrre lysähti makaamaan lumipenkkaan, niin ettei etutassuista näkynyt senttiäkään. Virve purskahti nauruun. Parin minuutin päästä hän kysäisi vaivihkaa koiraltaan, että jokos olisi aika jatkaa matkaa? Pyrre nousi hangesta, mutta katsoi kyllä syyttävän näköisenä emäntäänsä, joka oli tohtinut sille nauraa. Ja näin matka jatkui alkuperäiseen suuntaan. 

 

- Koivusalot asuivat kerrostalossa ensimmäisen pyreneittenkoiransa kanssa. Tuo pyrre haukkui kahden vuoden aikana yöllä tasan kaksi kertaa. Kummallakin kerralla taloyhtiön pihassa oleviin autoihin oli murtauduttu.

 

Pyreneittenkoiran itsenäisestä ajattelusta kertonee hyvin seuraava oivallus. Kun Koivusalojen Nénar haluaa sisälle, mutta kotiväki ei kuule ulko-oven raapimista, tämä narttu kiertää olohuoneen ikkunan taakse puutarhapöydälle, kurkistaa sisään ikkunasta ja haukahtaa. Näin isäntäväki viimeistää ymmärtää päästää pyrreneidin sisälle.

 

- Toinen Koivusalojen narttu on yrittänyt kunnostautua astianpesukoneen korjaajana. Valitettavasti sen korjaajan lahjat ovat kylläkin hyvin kyseenalaiset. Nuorena tuo narttu avasi kaksi kertaa koneen, tyhjensi sen astioista ja söi koneen kaikki muoviosat. Jatkossa Koivusalojen oli pakko sitoa tiskikone aamuisin kuormansidontaliinalla. 

 

- Edellämainitun koiran mieleenpainuvin tempaus oli kuitenkin se kerta, kun koira tunkeutui ruokakaappiin. Kaapissa oli neljä kiloa sokeria, neljä litraa tuoremehua ja muutama purkki marmelaadia. Herkuttelun tuloksena löytyi revityt sokeripussit, reijitetyt tuoremehut ja avatut marmelaadipurnukat. Sokeri oli erityisesti maistunut koiralle ja kyytipojaksi hörpitty tuoremehu. Mutta kuten sananlaskukin sanoo, ei makeaa pitäisi nauttia mahan täydeltä. Seurauksena oli nimittäin oksennusta lattian täydeltä ja siivo sen mukainen. Neljännenkin pesukerran jälkeen lattia oli kuulema vielä niin tahmea, että kenkä täytyi repäistä siitä irti...

 

- Tuula Salosen 10-vuotias Iiris-pyrremummo sai eräänä päivänä tavallista suuremman lihaisen luun syötäväkseen. Yllättävän pian luun saannin jälkeen koira kuitenkin ilmaantui keittiöön nukkumaan, ilman luuta. Luu löytyi hetkeä myöhemmin kodinhoitohuoneesta. Iiris oli huolellisesti työntänyt herkkunsa päälle käsipyyhkeen aarrettaan suojaamaan. Siellä se oli, aivan nurkassa kiinni ja pyyhe taidokkaalla mytyllä luun päällä. Tuolle näylle ei voinut kuin nauraa! Mummokoiralla oli ilmeisesti ollut hieman liikaa syötävää ja siksi se oli päättänyt tallettaa osan herkustaan pahojen päivien varalle.

 

 

 

 

Julkaistu Koiramme-lehdessä.

Teksti: Salme Mujunen