# kuuluu SSKY (Suomen Seurakoira Yhdistys) rotujärjestöön. 

# PEVISA (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) on Suomen Kennelliiton hyväksymä ohjelma, jolla pyritään ehkäisemään koirilla esiintyviä erityisen perinnöllisiä vikoja ja sairauksia.

# Suomen Pyreneläiset Ry on virallinen on rodun virallinen yhdistys
 

# Yhteensä reilu 2000 rekisteröintiä Suomessa, 30-80 pentua vuosittain. 

# 2012-2017 83% lonkkatuloksista on ollut A-B lonkkaisia. noin 46% tutkittu jos vertaa syntymämäärää tutkittujen määrään

Enemmän sairauksista  & tilastoista löydät "Pyreneittenkoirasta"

Alkuperä ja käyttötarkoitus

Alun  perin  pyreneittenkoirien  arvellaan  periytyvän  suurista,  Aasian  vuoristoissa  tuhansia vuosia  sitten  vaeltaneista  koirista.  Sen  mukaan  mitä  Ranskassa  on  kirjoitettu,  nämä  suuret koirat  seurasivat  vaeltavia  heimoja  ja  heidän  laumojaan  Aasiasta  länteen.  Heimojen vaeltaessa länteen ja asettuessa Euroopan eri  vuoristoalueille,  kehittyi  jokaiseen niistä oma vahtirotunsa; maremma  Italiaan, sarplaninac Jugoslaviaan, kuvasz/cuvac Unkariin/Slovakiaan,  owzarek  podhalanski  Puolaan  ja  pyreneittenkoira  Pyreneille. Pyreneitten  vuorilta  pyreneittenkoira  löysi  ihanteelliset  olosuhteet  kehittymiselleen.  Sen tehtävänä  oli  suojella  laumoja  petoeläimiltä  ja  rosvoilta,  sillä  sudet  ja  karhut,  eivätkä myöskään  kaksijalkaiset  ”ihmispedot”  olleet  tuntemattomia. 

Rodun kehitys nykyiseen muotoonsa

Kirjoituksissa  rotu on  ollut  tunnettu  jo  keskiajalla.  Se on  mainittu  Gaston  Phoebusin kirjoituksissa  1300-luvulla.  Vuonna  1407  historioitsija Labedanis  Boudette  mainitsee,  että Lourdesissa sijaitseva de Foixin linna oli  pyreneittenkoirien  vartioima.  1700  -luvun  alusta Argelès-Gazost:sta  kotoisin olevan  M.  Byassonin kirjoitti,  että  vuonna 1675  ranskalainen prinssi  Dauphin,  Ludvig  XIV:n poika,  rakastui  pyreneittenkoiraan  kahdeksanvuotiaana vieraillessaan  Barégesissä.  Kun  oli  aika  lähteä  hän  halusi  ystävänsä ”Patoun”  tulevan kanssaan Louvreen.  Kaksi  vuotta  myöhemmin  markiisi  de  Louvois  vieraili  Barégesissä  ja halusi  myös pyreneittenkoiran.  Betpoueystä hän  otti  kotiinsa  huomattavan  kauniin pyreneittenkoiran,  joka oli  koko hovin ihailema.

1700-luvun  aikana pyreneittenkoirasta  tuli  suosituin rotu  Ranskan  aateliston omistamilla suurilla maatiloilla.  Siellä  niitä  käytettiin sekä  seura-  että  vartiokoirina. Pyreneittenkoirien  suosio,  koska ne  olivat  niin ylhäisiä ja  majesteetillisia,  oli  kasvussa.  1808 raportoitiin todellisista pyreneittenkoiramarkkinoista,  joilla myytiin sekä aikuisia että  pentuja: ”Joka  sunnuntai  lammaspaimenet  tulevat  Cauteretshin  markkinatorille.  He tietävät varmasti,  etteivät  palaa  kotiin tyhjin taskuin,  niin  kauan  kun  koirat,  joita  he  tuovat kaupattaviksi,  ovat  puhdasrotuisia”  1800-luvulla rotu  ei  ollut  vielä kovinkaan yhdenmukainen,  ainakaan L’Acclimation  –  lehdessä 20.2.1874  julkaistun  artikkelin mukaan: Pyreneitten  vuoristossa  on  monen  tyyppisiä isoja  koiria,  joita  kutsutaan  nimellä Chien  de Montagne  (vuoriston  koirat)  ja  joukossa  on  kaksi  täysin erilaista rotua.  Yhtä voisimme  kutsua nimellä ”Chien  des Pyrenees Occidentales”  (koira Pyreneitten  vuoriston  länsipuolelta). Tällaisia koiria nähdään  erityisesti Bagneres-de-Bigorren  ympäristössä,  ja näillä koirilla on raskas  kuono,  roikkuvat  huulet  ja  pyöreät  korvat.  Turkki  on  vähän  kihara,  väriltään valkoinen ja  musta.  Tämä  voisi  olla  Terre-Neuve (newfoundlandinkoira)  rodun  esi-isä.  Tämä  rotu  on levinnyt  laajasti ympäri  Ranskaa. Toinen  tyyppi  on  ”Chien  des  Pyrenees  Orientales”(koira  Pyreneitten  vuoriston  itäpuolelta). Tämä  koira  on  kookas  ja  elegantimpi.  Kuono  on  kevyempi  ja hienostuneempi,  riippuvat korvat  kärjistään  terävämmät.  Turkki  on  pehmeä  ja  runsas,  väriltään valkoinen, vaaleanharmain tai  tummin merkein.  Merkit  ovat  tavallisimmin  korvissa ja  päässä,  koira  voi myös olla täysin valkoinen.  Tämä  tyyppi,  mahdollisesti  kaikkein  kaunein  kaikista  Ranskan vahtikoiraroduista,  on  myös merkittävä voimiltaan ja vartiointivietiltään.

Lourdesin linnassa  on  maalauksia 1800-luvulta,  joissa pyreneittenkoirat  ovat  ruskeapäisiä, joskus  lähes  kokonaan  ruskeita,  sekä  koiria  joilla on  harmaanruskeat  merkit. Ensimmäinen yksityiskohtainen kuvaus  pyreneittenkoirasta on  kreivi  de  Bylandtin  kirjassa 1897.  Ensimmäiset  rotuyhdistykset  aloittivat  toimintansa  noin  1907,  jolloin  Pastoure  Club Lourdesissa  Pyreneitten  vuoristossa  järjestäytyi  edistämään  rotua.  Samoihin  aikoihin julkaistiin ensimmäinen rotumääritelmä. Vuonna 1923  Réunion  des Amateurs  de  Chien  Pyrénées  laati  virallisen  rotumääritelmän Ranskan  kennelklubille Bernard  Sénac-Lagrangen aloitteesta.  Nykyinen rotumääritelmä on edelleen hyvin samanlainen  kuin vuonna 1923  laadittu,  joskin siihen on  lisätty  joitakin tarkennuksia. 1800-luvulla ensimmäiset  pyreneittenkoirat  vietiin maasta.  Kiitos  Ranskassa vierailleille turisteille ja  muille ulkomaalaisille,  jotka  rakastuivat  tähän  ihmeelliseen rotuun.  1824 ensimmäiset  pyreneittenkoirat  vietiin Amerikkaan.  American  Kennel  Club  virallisti pyreneittenkoirarodun  helmikuussa  1933  ja  työ rodun saamiseksi  näyttelyiden piiriin alkoi huhtikuussa 1933.    Vuonna  1850  Englannin  kuningatar  Victoria  omisti  pyreneittenkoiran. Ensimmäiset  pyreneittenkoirat  rekisteröitiin  The  Kennel  Clubiin 1885-1886.   

Lady  Sybil  Grant toi  Englantiin ensimmäiset  jalostusyksilöt  vuonna  1909. Ranskasta  rotu  levisi  1900-luvulla muualle Eurooppaan.  Norjaan  ensimmäiset pyreneittenkoirat  saapuivat  1940-luvun  loppupuolella.  Ruotsiin ja  Tanskaan rotu saapui  1950luvulla.  Pyreneittenkoiria  on  nykyisin lähes  jokaisessa  maailmankolkassa Alaskasta Afrikan mantereelle.

Sukulaisrodut,  joiden  kanssa  yhteinen  kehityshistoria   

Pyreneittenkoiran  sukulaisrotuja  ovat  maremmano-abbruzzese  ,    sarplaninac,    kuvasz,   slovakiancuvac  sekä  owczarek  podhalanski  .

Ensimmäiset  koirat  Suomessa,  koiramäärän  kehitys

Suomeen ensimmäinen  pyreneittenkoiran  tuli  vuonna 1963,  kun  Englannista saapui  uros Bobby  de Fontenay.  Koiran  omisti  Soili  Euramaa  Sannäsin kartanosta  Porvoon läheltä. Jälkeläisiä Bobbylla ei  ollut. Rodun  kasvatustoiminta  alkoi  Suomessa  vuonna  1969,  kun  vuonna 1966  Englannista tuodut  kaksi  narttua,  Edwina  de  Rosavenda  du  Fontenay,  omistaja  Seija  Kärkkäinen, Tuulian  kennel,  ja  Ethel  de  Fontenay,  omistaja  Aarne  Ahokas,  du  Mont-de-Neige  –  kennel, astutettiin uroksella,  joka  oli  Englannista  Ruotsiin  tuotettu  Christo  de  Fontenay. Rodun  suosio pysyi  vakaana  1970  -  ja 1980-luvulla,  pienin rekisteröintimäärä oli  vuonna 1971  kolme  kappaletta,  suurimmat  1988 53  ja  1989 42  kpl.  Vuosittaiset  rekisteröinnit  muina vuosina  olivat  20-36  kappaletta.