Perehtykää rotuun... tutkikaa eri kasvattajien sivuja, lukekaa rodusta niin paljon kun pystytte ja jaksatte (esim. meidän "rotu" -sivustoltamme Pyreneittenkoirasta-teksti), ja tutustukaa mahdollisimman moneen rodun edustajaan henkilökohtaisesti. Jos rotu tuntuu tämän edelleen omalta, ottakaa rohkeasti yhteyttä kasvattajiin! 

Tutkikaa rotua tarkasti. Sopisiko se teidän arkeen, elämään ja perheeseen. Kehoitan kaikkia pyreneittenkoiraa harkitsevia tutustumaankin useampaan kasvattajaan. Pyreneittenkoira sopii hyvin niin maatilalle kuin lapsiperheeseeenkin. Me olemme maalla asuva, koirilla täytetty perhe vailla omaa lasta mutta 2014 meille muutti oheishuollettava teini poika. Olemme myös hyvin onnekkaita saadessamme monen meille niin rakkaan sukulaisen ja ystävän lapsia kylään ja hoitoon. Jokainen pyreneittenkoiramme rakastaa lapsia enemmän kun maata jalkojensa alla. Mutta meillä arki pyörii lampaiden ja tontin suojelun merkeissä. Our dogs sivulla on iso kuva albumi meidän koiriemme arjen tähti hetkistä, selaa rauhassa jos kuvat kertoisivat oman tarinansa.

Itse rakastan rotua syvästi. Pyreneittenkoirassa on jotain mystistä, unelmoivaa, melkein inhimillistä, - ainakin silloin kun pyrren ilme ja luonne on oikea. Sen usein ymmärtää kun pyrreen tutustuu- ne ovat hyvin valloittavia. Upeita, ylväitä, melkein ruhtinaallisen olemuksen omaavia, mutta pyreneittenkoira ei ole helpoin rotu, eikä sen vuoksi mielestäni alottelijan rotu. 

Kasvattajalla on ensiarvoisen tärkeä rooli tukijana ja tiedon antajana pennun kasvaessa, joten on tärkeätä löytää itselleen sopivin kasvattaja, jonka kanssa jutella ja jolta kysellä asioita. Painotan tätä, koska kokemuksen syvällä rintaäänellä, sen ensimmäisen kasvavan, pahimmassa teini-iässään olevan pyrrenturriaisen kanssa kohdattavat ongelmat voivat tuntua usein ylitsepääsemättömiltä yksin niiden kanssa painiessa. Kehotan tutustumaan useampaan rodun edustajaan mikäli mahdollista,-  niin kehien laidalla kuin mahdollisuuksien mukaan heidän kotipihoillansa. Rodunomaisestikin käytös kotipihassa on erilainen kuin ulkomaailmassa. 

Itse en mielelläni myy Pyreneittenkoiraa kerrostaloon enkä ihan lähiöalueellekkaan. Tiedän monta, jotka rakastavat tätä rotua ja pienellä tai suurella vaivalla onnistuneesti asuvat taajaman sisäpuolella sulassa sovussa. Mutta tiedän myös niitä, jotka ovat taistellut tai taistelevat haukkuherkkyyden ja reviiritietoisuuden kanssa arjessaan ja osa joutunut koirastaan luopumaan. On monta soveltuvampaa rotua lähiöalueille kuin tämä. Toivonkin pennun ostajalta ymmärrystä sen suhteen, että mitä pienempi reviiri ja lähempi naapuri, sitä enemmän rotu omistajaltaan vaatii liikkumisen, aktivoinnin, yksinolon ja vahtivietin hillitsemisen suhteen. Tärkeä on kuitenkin hyvä elämä, ja siihen tarvitaan myös edes neutraalin hyviä naapurisuhteita jotta ei koirasta aiheudu kenellekään ylimääräistä stressiä.

Pyreneittenkoira on parhaimillansa lojaali, luotettava ja omaa perhettään itsensä yli rakastava koira. Se tarvitsee oikeudenmukaisen ja vakaan laumanjohtajan jotta se ei kyseenalaista paikkaansa. Pyreneittenkoira on pehmeämuistinen, se muistaa pahat kokemukset hyvinkin herkästi, joten sen kanssa täytyy osata toimia oikein. Sen toisena haasteena, sitä voisi melkein rotupiirteeksi kutsua, on eroahdistus. Pyreneittenkoira on jalostunut vuosisatoja pysymään laumansa lähellä, kiintyen laumaansa niin ettei vaella siitä kauemas. Tämä aiheuttaa normaaliperheessä omat haasteet usein varsinkin ainoana koirana. Siksi on tärkeä aloittaa pienestä pennusta asti luomaan rutiinit miten koiran on tarkoitus kotiin yksinolo-ajat jäädä. 

Itse toivon pentukyselijöiltä pitkiä viestejä  tai ajan kanssa soitettuja puheluita. Ennen pennun myymistä pysyvään kotiinsa, haluan kuulla uuden kodin elämän arjesta, tavoista ja tottumuksista, perheenjäsenistä, aiemmasta koirakokemuksesta ja mielessä olevista koulutustavoista. Toivon saavani osan kasvateistani rodulle ominaisiin työtehtäviin, mutta olen iloinen jo mikäli saan heille rakastavat perheet ja ison pihan jota vahtia. 

Meille saa tulla kylään tutustumaan rotuun, ja meitä tapaa usein koiranäyttelyissä kehän laidalla. Ota rohkeasti yhteyttä jos rotu tuntuu kaiken tutkiskelun jälkeen vieläkin perheellenne/sinulle oikealta. 

Pyreneittenkoira on majesteettinen, upea rotu, mutta ei tosiaan sovi jokaiselle. Mikäli Pyreneittenkoira on vakavasti harkinnassa, tulisi teidän harkita seuraavaa kuutta asiaa ENSIN:

1. Pyreneittenkoira on hämärä-aktiivinen ilmoittava vahti, usein niiden vahtivietti aktivoituu illan tullen. Eri kehitysvaiheissa osa yksilöistä haukkuu reilusti, osa on haukku herkkiä koko ikänsä.
   
   
2.  Suurin osa aikuisista, ja uudelleen sijoitetuista Pyreneittenkoirista tarvitsevat Suomen talvissa vajaa pari metrisen aidan ympärillensä. Pyreneittenkoirat ovat aika velmuja kiipeämään verkkoja pitkin vuorien lisäksi ja onkin tärkeä että aita on valittu huolella ja karkailu on ehkäisty jolloin koira elää turvallista ja tyytyväistä elämää. Opportunistina kerran karannut pyreneittenkoira yrittää usein karata toistekin. Pyreneittenkoirat ovat varsinaisia kahlekuninkaita kun kerran oppivat.
   
   
3. Jos nautit koiran kanssa lenkkeilystä vapaana. Yksittäisiä pyreneittenkoiria on jotka pysyvät hienosti vierellä vapaana, riippuu paljon yksilön miellyttämishalusta ja omistajan määrätietoisuudesta ja koulutuksesta. Kuitenkin Jenkeissä on sanonta " off-leash pyr is a disapyr" - ja tämä on valitettavan usein totta. Varsinkin laumassa korvat katoavat herkästi pareminkin vierellä pysyvällä
   Kaikki palaa takaisin rodun alkuperäis käyttötarkoitukseen ja käyttötapaan. Rotu kehittyi vuosisatojen ajan vapaana vuorilla laumojensa vierellä, ja kuten Mufasa sen hienosti kertoo niin pyrrekin tietää
   
                "Kaikki mitä valo koskettaa on sinun",  It’s like Mufasa said: “Everything the light touches is our kingdom.”
   
   
4. Jos nautit kilpailusta ja tempuista, Pyreneittenkoirat ovat äärettömän viisaita ja laskelmoivia mutta ovat harvoin innoissaan toistoista, tempuista ja tokoilusta. Tämä ei tarkoita etteivät ole koulutettavissa, heillä on vain usein oma mielipiteensä kaikkeen.
   
   
5. Rakastat kuvan kaunista pihaasi! Pyreneittenkoira on kova kaivamaan  - tulee jo kaukaa historiasta kun opetteli säätelemään säässä kuin säässä lämpöänsä kaivamalla makuukoloja. Kuitenkin varsinkin tylsistyksissään kaivuu tottumukset esiintyvät kukkapenkeistä aidan reunaan.  Kaivamista saa vähennettyä usein sijoittamalla ja rakentamalla pihapiiriin viileälle laidalle varjoisia lepo paikkoja, tai rakentamalla koiralle osuuden pihapiiristä jossa saa yksinollessaan touhuta vapaammin.
   
   
6. Mikäli välität koirankarvoista vaatteissasi, et koe harjaamista mukavaksi harrastukseksi etkä siedä imurointia! 
   Kevät on pyreneittenkoirille karvanlähtö aikaa ja silloin turkkia löytyy joka suunnasta! Vaikka Pyreneittenkoiran ihana lasikuitumainen turkki kuivuessaan tiputtaa suuriman osan liasta, se on hyvä huomioida että se lika on sitten lattialla. Meidän talossamme on sanonta että koirankarva on mauste - kun sitä löytyy keväisin melkein juomavedessäkin. Pyreneittenkoira on hyvä harjata rutiininomaisesti läpi aika ajoin jotta turkki pysyy selvänä ja karvanlähtö aikaan se onkin  mahdoton olla harjaamatta. Pahin karvanlähtö on keväisin, varsinkin vuoden ja kahden iän välillä kun koira tiputtaa koko turkkinsa vaihtaen sen aikuiskarvaan. 

Tämän osion olen lisännyt, koska minulle on tullut lisääntyvissä määrin kyselyitä Pyreneittenkoiran hankintaan näyttelyihin ja jalostukseen.  Toivon että kirjoitukseni otetaan positiivisesti vastaan, sillä se on puhtaasti rakkaudesta rotuuni. Pyreneittenkoira on oikeassa perheessään, oikeanlaisilla puitteilla ja sosialistamisella mitä mainioin harrastuskumppani monenlaiseen harrastukseen. Tämä huomioonottaen pyreneittenkoira ei kuitenkaan ole näyttelyrotu, se on laumanvartija, ja sellaisenaan usein väsyy hälinästä ja reissuista eri tavalla kuin seurakoira rodut. Se on alunperin luotu aivan erilaiseen käyttötarkoitukseen kuin kehät ja vaatiikin usein omistajaltaan hieman treeniä ja paljon positiivisia kokemuksia jotta näyttelyissä käynnistä tulee kiva yhteinen harrastus.

Pyreneittenkoiran käyttötarkoitus haasteellistaa herkästi myös taajamaassa asuvan omistajan nimenomaan haukku herkkyydellään. Kannattaa tarkkaan miettiä minkälaisiin puitteisiin koiran hankkii ja mitä "työtä" tekemään. Varsinkin jos unelmoi kasvattamisesta, kannattaa pohtia onko puitteet itsellään rodunomaisesti toimivat vai ei.

Pyreneittenkoira sopeutuu kyllä täysin sisäkoiraksi jos saa tarpeeksi liikuntaa ja nuoresta asti opettaa jäämään laumansa kanssa yksinolot. Kuitenkin on hyvä huomioida että rodun pitää päästä toteuttamaan itseään tai se purkaantuu sisällä turhautumisena. Tämä ei ole aloittelijoiden rotu vaikka parhaimillaan onkin suunnattoman helppo ja toimii omistajallaan kuin ihmisen mieli. Rotu on vuosisatoja jalostunut sitoutumaan laumaansa jottei vaeltaisi kauas, joka aiheuttaakin omistajalleen omat haasteensa Suomalaissa työolosuhteellisissa arjissa.

Tämä loppu paasaukseenkin vivahtava osuus on teille jotka olette miettineet jo hankintaa pidemälle pentuja myöten. Jos teillä ei ole yhdestäkään laumanvartija rodusta aiemin kokemusta suosittelisin ensisijaisesti jäädyttämään mahdolliset kasvatus unelmat ja ensimäisenä tutustumaan rotuun, genetiikkaan ja sen historiaan. Suomessakin luonteissa on isoja eroja, osa ihmissosiaalisia osa rodunomaisesti pidättyväisiä, osa rajatapauksellisesti arkojakin. Linjat on hyvä oppia ennen kuin rotua alkaa jalostamaan ja suojelemaan. Itse jalostin vasta miltei  kahdeksan vuotta oltuani rodussa ja en mielestäni yhtään liian myöhään. Ensimäiset nartut joilla itseasiassa unelmoin alkujaan pentueita, olen jälkikäteen miettinyt olisiko kummankaan pentue auttanut Suomen geenipoolia tai edistänyt rodun nykytilannetta millään tavoin. 

Näyttelykoiraahan kukaan kasvattaja ei lupaa, toki kunkin kasvattajan silmään lupaavia yksilöitä voidaan aina arvioida kasvun mukaan ja sieltä kautta toivottavasti hyvällä kasvatuksella saa semmoisen jonka kanssa harrastaa. Mikäli olet kiinnostunut näyttelyistä se kannattaa sanoa suoraan, koska vaikka jokainen pentu katsotaan luonne edellä kullekin perheelle sopivaksi, niin aina huomioidaan toiveet. Itselläni pentueet tehdään hyvin harkiten ja sijoitan miltei poikkeuksetta lupaavimmat (tai yhteisomistan). Useamman pennun syntyessä usein jää myytäväksikin asti harrastuksiin ja näyttelyihin usein lupaavia kakaroita. 

Tämä tekstini kumpuaa puhtaasti rakkaudestani tähän rotuun ja sen historiaan. Näin kärjistetyin esimerkein vuosisadat ovat muokanneet kutakin rotua asuinseudun, sen hetkisen maaston ja tarpeen mukaan luonteesta silmä kulmaan. Rodussa on niin paljon alkukantaisia  vivahteita joita olisi tärkeä suojella ja huomioida että aina toivoisin tulevien kasvattajien ottavan kunnolla tietoa rodusta, niin Suomessa ja ulkomailla. Tämän upean rodun vivahteiden ja ulkomuodollisten eroavaisuuksien syistä ja käyttötarkoituksista. Miksi pyrren korvat ovat alemas asettuneet kuin Kuvaz, miksi sillä on matalalle sijoittuneet takakannukset toisin kuin podhalanskilla, tai miksi sen otsapenger on matala toisin kuin kuvazin olematon, kuinka se toimii laitumella ja kohtaa ihmisen - ne kaikki rotupiirteet luovat rodun eroavaisuuden ja jokaisella pään kurvilla ja silmien mantelimaisella muodolla on syynsä (näkökenttä on mantelimuotoisiensilmien yläkulmien karteen vuoksi laajempi jotta näkee suojeltavansa kattavammin). Mutta mikäli tämä ei säikäyttänyt vaan innosti sinua vielä varmemmin tämän upean rodun pariin, niin tervetuloa! Sillä aina tarvitaan motivoituneita rotumme suojelijoita näinkin pieneeen rotuun jotka harkitsevat suomen geenipoolia ja rodun elävyyttä pitkäjänteisesti.  Pyreneittenkoiran muodostaa työkykyisen luonteen lisäksi senyksilölliset ulkoiset vivahteet. Pään elegantinveistetty muoto, kuin se olisi yhdestä puusta veisteilty, kuonon täyttyvyys ja mittasuhteet, sen pienehköt ja matalalle silmien korkeudelle kiinittyneet korvat. Meripihkan sävyiset mantelinmuotoiset kulmistaan nousevat silmät, sen hännänkanto ja luustokkuus. Pyreneittenkoiran keveän rauhallinen määrätietoinen ja maatatavoittava askel, ja sen matalalle asettuneet kaksoiskannukset. 

"Pyrenean in general, the correctness in the head re skull and muzzle, well filled under the eye, the well placed, well formed and carried ears, the form and color of the eyes, and how they are placed - construction (!) and bone, correct feet - tailset and tailcarriage - and the movement, powerful and free, never ponderous, extended rather than fast, with a certain suppleness and elegance. This all together makes the right type of Pyrenean"

                                                                                                                                                                                                                                         xoxo, Vikki